Tuulian valmennukset

Koistilan Viluri
Kouluvalmennus<

Ensimmäinen valmennus Tuulenpesän Kartanon valmennusryppäästä oli alkamaisillaan. Olin talvilomallani eksynyt Lappiin ja lupautunut valmentamaan siellä ollessani muutamaa suomenhevosratsukkoa. Ensimmäisenä vuorossa oli Koistilan Viluri, hurmaava suomenhevosori. Ratsukko oli hetken aikaa kerennyt jo verrytellä odotellessa, joten muutamat sanat vaihdettua alettiin heti töihin. Aloitettiin työstämään siirtymisiä vaihtelevasti sekä askellajien välillä, että niiden sisällä. Tämä vaati Vililtä täyttä keskittymistä, sillä orin piti olla kokoajan kuulolla. Aloitettiin käynnissä tekemällä käynti – pysähdys siirtymisiä. Vili vaikutti hyvin malttamattomalta, eikä olisi millään jaksanut seistä paikallaan. Tuulia joutuikin ottamaan muutaman todella ison pidätteen muistuttaessaan oria siitä, kuka on oikeasti se joka määrää tässä tehtävässä.

Kun pysähdyksissä oltiin saatu selville johtajan paikka, alettiin taivuttelemaan oria hieman ympyrällä avotaivutuksessa matalassa muodossa. Ei mitään show-ravia, vaan ihan pientä työskentelyravia, jotta hieman kankean orin kroppaa saataisiin notkistettua. ”Vaihtele siinä ympyrällä suuntaa ja taivutuksia, näyttää vähän siltä ettei se jaksa kauaa samaa ympyrää pyöriä.” Ori meinasi alkuun rueta fuskaamaan ja Tuulia sai tehdä kunnolla töitä, että taivutus meni rehellisesti läpi kropan lopun saakka, eikä jäisi vain kaulaan. Kun Vili notkistui kropastaan, alkoi sen liikekin parantua huomattavasti lähes itsestään. Tästä jatkettiinkin laukkatehtävään, ympyrällä sulkutaivutusta spiraalimaisella tiellä. Pyysin Tuulia taivuttamaan oria kunnolla kropastaan ja pienentämään ympyrää pelkällä ulkopohkeella. ”Muista pitää huoli, ettei se kaadu sisäjalkaa vasten siinä tiellä”, ja pienellä (tai vähän isommalla..) muistutuksella Vili muistikin taas pitää itsensä omilla jaloillaan ja olla nojaamatta ratsastajaan. ”Kokoa sitä laukkaa hieman ja pienennä se lähestulkoon piruettilaukkamaiseen laukkaan, annetaan sen takajaloille vähän jumppaa ja aivoille vähän ajateltavaa että mitenpäin ne jalat laitetaan. Enemmän taivutusta. Hyvä! Ja sitten helpota ja anna mennä eteen.” Vili oli todella töitä tehneen näköinen, joten päätin, että orille riittää tältä kerralta.

Estevalmennus

Koska Vili oli jo tuttu hevonen, osasin suunnitella sille etukäteen hieman tehtäviä. Rakensin ratsukon verkatessa maneesiin toiselle pitkälle sivulle linjan, jossa oli askeleen väleillä aina puomi, muutama eri korkuinen pysty ja taas puomi, jotta ori joutuisi oikeasti keskittymään siihen, minkä verran jalkoja täytyy nostella. Lisäksi ripottelin muutaman esteen sinne tänne ympäri maneesia, jotta voitaisiin tehdä jumppasarjan jälkeen pientä radantynkää. Aloitettiin jumppasarja ihan pelkillä puomeilla, joista ori suoriutui mallikkaasti. Nostelin muutaman esteen pieneksi pystyksi jättäen osan edelleen puomeiksi, jotta Vili joutuisi miettimään, minne jalkansa laittaa. Esteiden ollessa pieniä ori lähinnä vain laukkasi niiden lävitse, eikä oikein vaivautunut nostelemaan jalkojaan. Nostin loputkin esteet ylös, osa oli noin 50cm korkeita ja loput laitoin noin 60cm korkeuteen, ja pyysin ratsukkoa tulemaan linjan kerran kokonaisena. Ensimmäinen kerta oli täyskaato – Vili ei yhtään vaivautunut nostelemaan jalkojaan vaan otti kaikki puomit mukaansa. ”Herätä sitä nyt vähäsen ja muistuta että töitä täytyy tehdä!”, tokaisin Tuulialle ja pyysin ratsukkoa tulemaan linjan uudestaan. Toisella kerralla meni hieman paremmin, mutta puomeja tuli silti. ”Älä lähde yhtään hoputtamaan sitä. Ratsasta kaarteessa ennen linjaa eteen, mutta sen jälkeen anna sen vaan suorittaa!” Tuulian jättäessä Vilin rauhaan ennen linjaa mutta laukan kuitenkin säilyessä läpi kaarteen, tuli linjalle lähes nappisuoritus muutamaa hipaisua lukuunottamatta.

”Sitä taitaa jo vähän kyllästyttää tää tehtävä, tullaan pientä rataa! Ykkösenä tuo pysty tuolla päädyssä, siitä kaarrat kakkosokserille diagonaalille. Kolme a & b tuo sarja, jonka jälkeen uudestaan toisena hypätty okseri toiseen suuntaan. Viimeisenä vielä tuo linja kerran! Ja muista antaa sille rauha ennen estettä, että se voi itse katsoa ponnistuspaikan!” Ensimmäinen kierros ratana sujui hyvin ja sujuvasti. ”Ok, jatka samalla tavalla toinen kierros, nostan näitä vähän. Joudut ottamaan sarjavälillä nyt vähän kiinni, että se mahtuu siihen.” Kuten arvelinkin, jäi toisella kierroksella sarjaväli hiukan ahtaaksi, muuten rata sujui kivasti. Pyysin Tuuliaa tulemaan sarjan vielä kerran hiukan pienemmällä laukalla, jolloin ori tulikin sarjan puhtaasti. Tähän oli hyvä lopettaa tämänkertainen estetunti.

Illusionistin Suklaaunelma
kouluvalmennus

Päivän toisena valmennettavana oli syötävän suloinen suomenpienhevostamma Sukka. Tuulia mainitsi tamman olevan helposti hieman kuuro pohkeelle ja aikamoinen työstä luistaja, joten nämä piirteet tulisi ottaa huomioon tehtävien suunnittelussa. Aloitettiin tunti tekemällä pitkää sivua pitkin muutama väistö väistättäen takapäätä uralta pois etupään pysyessä uralle. ”Muista alusta asti, että sillä pitää olla nopeat ja terävät takajalat. Nyt se meinaa hieman laiskotella takapäänsä kanssa. Voit vähän aktivoida takajalkoja kevyellä raipannapautuksella.” Kun molempiin suuntiin oli tehty muutamat väistöt käynnissä, alkoi olla aika siirtyä raviin. ”Tee jokaisella pitkällä sivulla vähintään kaksi siirtymistä raviin siinä väistön sisässä, terävillä takajaloilla. Et anna sen yhtään laiskistua siirtymisissä.”

Vaati muutaman toiston, ennen kuin Sukka lähti haluamallani tavalla ja tarpeeksi aktiivisesti takaa ravaamaan. ”Miltä se sun hevosen energia taso just nyt tuntuu, asteikolla 1-10? Kuusi? Yritetään saada se sinne seiskaan, vähintään kasiin. Tehdään ravissa hieman askeleen sisäisiä temponvaihteluita. Pyydät sitä aina muutaman askeleen ajan eteen, jonka jälkeen otat sen niin pieneen, mutta aktiiviseen raviin kun saat. Ei vain hitaaseen, vaan aktiiviseen.” Sukka tuli kyllä kivasti kiinni lisäysten jälkeen, mutta eteenpäinpyrkimystä ei oikein meinannut olla ja muutaman askeleen lisäykset jäivät todella vaisuiksi. ”Enemmän! Sen täytyy lähteä heti jalasta eteen, kun edes ajattelet eteenpäin pyytämistä, ei vasta seitsemännellä pyynnöllä. Eikä haittaa, vaikka se tarjoaisi laukkaa, kehu vain siitä, pääasia että se lähtee eteen reippaasti avuista!” Pian alkoi vaikuttaa siltä, että Sukka tajusi sen pääsevän sitä nopeammin pois töistä, mitä tehokkaammin se tekisi. Tamma alkoikin väläytellä oikein tehokkaita siirtymisiä, joista sitä päästiin saman tien palkitsemaan.

”Jatketaan laukassa hieman samantyylisellä teemalla ja pidetään se hereillä. Nosta suoralla uralla vuoron perään myötä- ja vastalaukkaa. Myötälaukan noston jälkeen ota sitä heti muutama askel eteen, vastalaukasta puolestaan hieman kokoat sitä. Ihan vain muutaman askeleen pätkiä laukkaan jonka jälkeen siirtyminen takaisin tehokkaaseen raviin, ei jäädä hinkkaamaan sitä laukkaa pitkäksi aikaa, jotta aktiivisuus säilyy joka askeleella. Ja samalla tavalla siinä laukassa muistat sen, että Sukan täytyy lähteä eteen heti ensimmäisestä pyynnöstä, ei neljännestä.” Lyhyet tehokkaat laukkapätkät vaativat Sukalta paljon tehokasta työskentelyä, joten niitä ei tarvinnut jäädä tekemään pitkäksi aikaa. Nostot sujuivat yllättävän mallikelpoisesti ja tehokkaasti Sukan tsempaten hienosti loppuun asti. Hyvin sujuneisiin nostoihin pystyttiinkin lopettamaan valmennus hyvillä mielin, ja ratsukko pääsi loppuverkkaamaan rauhassa omaan tahtiin.

estevalmennus

Koska pienestä pitäen estevalmentajani on painottanut tammikuun olevan jumppasarjakuukausi, olin jatkanut sitä perinnettä lähes kaikkien valmennettavieni kanssa, oli kyseessä sitten vakituiset valmennettavat tai vierailevat tähdet. Olihan talvella kisakauden ollessa tauolla hyvä treenata hieman ponnistusvoimaa tulevaa kautta varten. Olin rakentanut maneesiin pituushalkaisijalle viiden esteen in-and-out linjan, josta pääsi jatkamaan kahdella askeleella joko vasemmalle pystyesteelle, suoraan trippelille tai oikealle okserille. Ratsukko oli jo itsenäisesti suorittanut alkuverkan saapuessani paikalle. ”Nyt erityisesti hypätessä on todella tärkeää, että se lähtee jalasta eteen. Radalla ei saa tulla tilannetta, että se olisi kuuro sun pohkeelle.” Näyttikin siltä, että Sukasta oli tullut kuin eri hevonen esteiden seassa siihen nähden, mitä se oli edellisenä päivänä kouluvalmennuksessa. Tamma vaikutti innokkaalta ja energiseltä, ei tosin vieläkään miltään kuumakallelta, mutta ero edelliseen oli selkeä.

”Jees, aloitetaan sitten tulemaan tätä innaria ihan vain pienillä kavaleteillä, että nähdään vähän miltä välit vaikuttavat. Jatka kerran suoraan, kerran vasemmalle ja kerran oikealle sen innarin jälkeen.” Koska välit näyttivät olevan ihan kohdallaan, nostin alkupään kavaletit hieman isommiksi ristikoiksi, pystyn 70cm, trippelin 80cm ja okserin 100cm korkeuteen. ”Tule muutaman kerran ristikoilta pystylle niin se pääsee hyppäämisen makuun ennen kuin otetaan isompaa.” Sukka tuli ristikot sujuvasti, mutta pystylle käännettäessä se meinasi mennä ohi. ”Ole hieman tarkempi kääntävien apujen kanssa, lähde jo ajoissa katsomaan sinne pystylle, jotta se kääntyminen ei tule Sukalle yllätyksenä. Se varmastikin olettaa, että jatketaan loogisesti suoraan okserille.” Seuraavalla kerralla Sukka hyppäsi pystynkin yli oikein mallikkaasti. ”Jees, hyvältä näyttää, annetaan sen hetki huokaista ennen kuin ruvetaan ottamaan vähän korkeus- ja pituushyppyä.”

”Noniin, jatketaan sitten kerran tuolle trippelille, voit jatkaa sen jälkeen kumpaan suuntaan haluat. Tule aktiivisessa laukassa läpi kaarteen sisään ja jalka lähellä kohti trippeliä. Vaikka se ei olekaan maksimikorkeudessa tammaa ajatellen, on sillä pituutta reilusti, joten Sukka joutuu oikeasti hieman tsemppaamaan.” Ensimmäisellä kerralla hyppy jäi vähän liian lyhyeksi, ja taimmainen puomi tulikin alas. ”Käytä terävästi jalkaa ennen estettä, niin Sukka tajuaa vähän ponnistaa napakammin.” Seuraavalla kerralla hyppy oli jo huomattavasti terävämpi ja hyppykaari pidempi. ”Jes, tule vielä kerran se trippeli, samanlaisella hypyllä. En viitsi nostaa sitä, että sille ei tule epävarma olo ja saadaan onnistuminen aikaan.” Seuraavakin hyppy onnistui oikein mallikkaasti. ”Taidetaan nyt kuitenkin jättää tähän alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen, eikä tullakaan tuota okseria enää. Nyt sille jää hyvä fiilis viimeisestä hypystä ja se alkaa olla jo hiukan väsyneen oloinen.”

Pienpeto
kouluvalmennus

Täytyy myöntää, kuullessani valmennettavan orin nimen olevan Pienpeto mietin hetken, minkälainen pikkupiru sieltä mahtaakaan saapua. Yllätys oli positiivinen, kun huomasin maneesiin astelevan pienen komean orin, joka oli herrasmies luonteeltaan – kaikkea muuta siis, kun mitä nimi olisi voinut enteillä. Jo alusta asti Pedolla oli hyvä eteenpäinpyrkimys ja se kulki kivasti omalla moottorilla ilman, että sitä piti patistaa jatkuvasti eteenpäin olematta kuitenkaan kiireinen.

Päivän tehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura, sillä siinä mielestäni kiteytyy kivasti kaikki mitä hyvältä ratsulta vaaditaan – suoruutta ja notkeutta. Aloitettiin ensin käynnissä, jotta saatiin tie hyvin haltuun. ”Tehdään joka kaarelle voltit, jotta saadaan Petoa hyvin taivuteltua molempiin suuntiin ja notkistettua koko kropasta.” Peto antoi hyvin kropastaan periksi ja taipui kaarille hyvin. ”Muista olla tarkka volteilla, että niistä tulee symmetrisiä. Nyt voltit alkavat tosi kivasti, mutta viimeinen puolikas tekee siitä hieman litteän. Jes hyvä, hyvin korjattu!” Jatkettiin samaa tehtävää ravissa. ”Muista suoristaa kaarien välissä tarkemmin Peto täysin suoraksi, nyt vaan taivutus vaihtuu vähän turhan nopeasti suunnan vaihtuessa ja siihen tulee pieni tahtivirhe.”

Ennen laukkaamista annettiin orille pieni hengähdystauko, jolloin se sai kävellä pitkin ohjin ja venyttää kaulaansa. Tykkään työstää myös kolmikaarisella laukkaa, sillä hevosesta riippuen siinä voi tehdä vaihtoja askeleessa tai toisen askellajin kautta, tai vastalaukkaa. Pedon kanssa jatkettiin niin, että aina suoristusvaiheessa otettiin laukasta käyntiin, pari askelta käyntiä ja uusi kaaren mukainen laukka. Mitä nopeammin uusi laukka saatiin nostettua, sen parempi. ”Älä kuitenkaan pidä mitään kiirettä, haluan siistit nostot molempiin suuntiin, samoin kuin siistit siirtymiset laukasta käyntiin. Muista tarkkailla, että käyntiin siirtymisessä paino pysyy takana, eikä se vain valahda eteen pitkäksi ja paina kädelle.” Peto teki työtä käskettyä, ja Tuulian keskittyessä siirtymisiin, saatiin todella hienot siirtymiset sekä käynnistä laukkaan, että laukasta käyntiin. Niihin siirtymisiin olikin hyvä lopettaa päivän treeni.

estevalmennus

Saapuessani maneesiin siellä oli jo ohjeideni mukaan rakennettu rata odottamassa, ja Peto ja Tuulia olivat maneesissa verryttelemässä. Ori näytti virkeältä, ehkä jopa hieman kuumahkolta. Ori tepasteli innokkaana menemään ympäri maneesia ilmeisen iloisena siitä, että pian pääsisi hyppäämään. Maneesissa oli rata, joka sisälsi oikeastaan pelkkiä linjoja. Oli yksi askeleen sarja, yksi kolmen askeleen linja, yksi neljän ja yksi kuuden askeleen linja. ”Otetaan alkuun ihan vain muutama verryttelyhyppy, jonka jälkeen ruvetaan tulemaan rataa vähän eri korkeuksilla.” Ensimmäinen verryttelyhyppy tuli hiukan pohjaan, sillä Peto jäi selkeästi odottamaan Tuulialta ohjetta, milloin tulee ponnistaa. ”Se vaatii näköjään alusta asti aika tarkan ohjeen siitä, milloin ponnistaa”, totesin lähinnä itselleni. ”Tule vielä muutaman kerran ja ole tarkka ponnistuspaikan kanssa.” Seuraavat verryttelyhypyt sujuivat paremmin, joten laitoin radan aloituskorkeuteen. ”Haetaan muutama sujuva kierros matalalla korkeudella ja sitten muutama kisakorkeudella. Radassa on paljon linjoja, joten muista olla tarkkana ponnistuspaikoista, että linjat eivät jää ahtaiksi tai pitkiksi.”

Ensimmäinen kierros meni kivasti, ponnistuspaikat osuivat kohdalleen ja tiet olivat siistit. Onnistuneen kierroksen jälkeen rupesin nostamaan esteitä metrin korkeudelle. ”Hyvä, annetaan sille pieni breikki samalla kun nostan esteet. Ja samalla tavalla sitten kisakorkeudella. Ei lähdetä hakemaan mitään tiukkoja uusintateitä tai muuta erikoista, vaan pelkästään siistiä ja rauhallista rataa hyvillä lähestymisillä. Sellaista, millä pääsisi tyyliarvosteluluokissa sijoille.” En tiedä tuliko Pedolle esteiden nouseminen yllätyksenä, mutta jo ensimmäisen lähestyminen meni pitkäksi, ja ori otti puomin mukaan. ”Aloita alusta, enemmän jalkaa juuri ennen hyppyä, että se tajuaa ponnistaa tarpeeksi.” Seuraavalla lähestymisellä Peto ylitti esteen mallikkaasti. Sarjaväli meinasi jäädä hieman ahtaaksi a-osan hypyn venyessä hieman pitkäksi, mutta Peto selvisi siitä puhtaasti yli. Muuten rata sujui oikein siististi. ”Jes, hyvä. Olet tosi hyvin hypyissä mukana ja annat sille kivasti tilaa hypätä. Tule kuitenkin tuo sarja vielä kerran, äläkä anna sen valua liian pitkäksi välissä. Ajattele takapäätä.” Seuraava kerta sujui jo oikein esityskelpoisesti. ”Eiköhän jätetä tähän, se on tehnyt koko tunnin todella hyvin töitä, niin en näe mitään syytä miksi pitäisi hiitata sitä enempää.” Tuulia oli samaa mieltä, ja ratsukko pääsi loppuverryttelemään hyvin fiiliksin.

Runoroope
kouluvalmennus

Tuulia oli kertonut etukäteen päivän seuraavan ratsun vaativan kunnollisen pitkän alkuverryttelyn, ennen kuin ori taipuisi minkäännäköisiin temppuihin. Valmennus aloiteltiinkin ihan yksinkertaisesti tekemällä joka toiseen kirjaimeen voltti ja joka toiseen pysähdys. Tällä saatiin Rosvoa hieman heräteltyä ja samalla tarkisteltua, että sekä ratti, että kaasu ja jarru toimivat. ”Taivutellaan näillä volteilla nyt sitä vähän yli, jotta saadaan sitä kroppaa notkistettua hyvin. Muista kuitenkin tarkkailla, että vaikka taivutat reippaasti ei sen ulkolapa saa lähteä liirailemaan omille teilleen. Ja taivutuksen pitää mennä läpi koko kropan, ei pelkästään kaulaa kikkaralle!”

Alun käyntiverkan jälkeen jatkettiin samalla teemalla ravissa, tosin pysähdykset muutettiin nopeisiin muutaman askelen käyntisiirtymisiin. ”Se saa siinä ravissakin taipua ihan reilusti, ei tarvitse ihan yhtä paljon kuin käynnissä mutta selkeä taivutus täytyy kuitenkin olla.” Nopeiden siirtymisten avulla heräteltiin laiskansutjakkaa oria hieman terävämmäksi, ja muistuteltiin takajaloille, että niidenkin on tehtävä töitä. ”Ajattele siirtymisessä käyntiin, että sen pitää lähteä saman tien takaisin raviin, ja sen täytyy reagoida. Samoin siirtymisen takaisin raviin täytyy olla terävä ja napakka.”

Nopeiden siirtymisten avulla saatiin oria hieman hereille, joten päätin, että laukkatyöskentely hoidetaan ajatuksella liikettä eteenpäin. ”Tee aluksi muutama nosto, ihan muutama askel vain laukkaa jonka jälkeen tiputat takaisin raviin. Muutama askel ravia, ja taas uusi laukka. Ja säilytä koko ajan hyvä draivi liikkeessä!” Muutamien onnistuneiden terävien nostojen jälkeen pyysin ratsukkoa jatkamaan laukassa. ”Tehdään vähän laukan sisässä siirtymiä, ratsasta sitä ihan reilusti eteen keskilaukkamaisesti, jonka jälkeen otat muutaman askeleen kiinni. Ja taas eteen.” Rosvo ei vaikuttanut olevan ihan yhtä innostunut laukkaamisesta, kuin mitä minä olin opettamisesta, mutta hetken laukattuaan orin kroppa alkoi hyvin aukeamaan ja liikeradat suurenemaan. Ja taisi jopa ori hieman alkaa nauttia työnteosta – jos niin voi lainkaan sanoa. ”Hyvä, siitä reippaasta laukasta ota se alas raviin ja anna vaan mennä!” Kun hyvä meno säilyi päällä ravissakin, pisteli ori menemään oikein kaunista ja lennokasta ravia. Siihen ravipätkään oli hyvä lopettaa tunti – vaikka toisaalta tuntuikin hieman siltä, että moottori vasta silloin käynnistyi ja hommat olisi lähtenyt rullaamaan paremmin.

estevalmennus

Vaikka olin aina todennut tammikuun olevan jumppasarjakuukausi, tein Rosvon kohdalla tehtävänsuunnittelussa poikkeuksen. Tuulia oli kertonut orin olevan ihan kiva hyppääjä, mutta ei järin ketterä. Turha kiusata oria tehtävällä, joka ei selkeästikään olisi sille sopiva. Myöskään kontrolliharjoituksia ei tarvinnut tehdä orin oman rauhallisuuden vuoksi, joten totesin rataharjoituksen kestävyysteemalla olevan sopiva teema päivän valmennukselle, olihan talvi hyvää aikaa treenata kestävyyttä kisakauden ollessa tauolla. Maneesiin oli rakennettu rata, jossa oli pitkät välimatkat, paljon laukkaamista ja pitkiä teitä.

Jo alkuverryttelyssä muistutin Tuulia keskittymään orin aktiivisuuteen ja tarmokkuuteen. Vaikka siitä ei mitään nopeaa kilpakiituria ikinä saisikaan, täytyy Rosvon kuitenkin muistaa alusta asti olla hereillä. Muutaman helpon oloisen verryttelyhypyn jälkeen alettiin tulla rataa matalalla korkeudella. "Ota reipas ratalaukka heti alkuunsa, ei mitään täysiä kaahottamista vaan aktiivista ja terävää laukkaa alusta asti. Käytä ihan rauhassa aikaa isoihin ja pitkiin teihin, tällä tehtävällä ei tarvitse lähteä oikomaan yhtään." Ensimmäiset hypyt olivat hieman töksähtäviä, mutta kun orit tajusi päivän tehtävän olevan esteiden ylitys, alkoi sen hyppykaari hieman pyöristyä. "Muista edetä myös kaarteiden läpi reippaassa laukassa."

Ensimmäisen kierroksen jälkeen nostin esteitä hieman. "Tule nyt rata kaksi kertaa putkeen, se voi olla sille vähän raskasta kun se on joutunut koko tunnin etenemään niin hyvin, mutta tsemppaat vaan loppuun asti." Rosvosta näki jo ensimmäisen kierroksen aikana, että työnteko alkoi vähitellen riittää, ja se ottikin muutaman puomin. "Nyt vaan jalka kiinni ja muistutat sitä, että töitä on tehtävä kun töitä on tehtävänä!" Toinen kierros alkoi selkeästi viedä Rosvolta loppujakin voimia, mutta Tuulian hyvällä ratsastuksella ratsukko pääsi maaliin asti puhtaalla radalla. "Nyt sitten muistat ottaa pari päivää aika iisisti, niin sen kroppa ja lihakset pääsevät palautumaan. Hyvä treeni tänään, kiitos!"

Ruudin Tervapääsky
kouluvalmennus

Viimeisenä valmennusvuorossa Tuulenpääskyn kartanolla oli suomenhevostamma Pääsky. Tuulia oli jo maneesissa verryttelemässä tamman kanssa, kun saavuin paikalle. Annoin ratsukon verrytellä itsenäisesti ja tarkkailin samalla hieman, miltä meno näytti. Tamma vaikutti hyvin virkeältä ja eteenpäinpyrkivältä tapaukselta, jolla oli kuitenkin oikein kivat ja näyttävät askellajit. Pyysin ratsukon tulemaan luokseni, vaihdettiin muutama sana ja ohjeistin samalla tulevaa tehtävää.

”Tee pitkän sivun alkuun kulmaan voltti, josta jatkat kaksi kirjanväliä avotaivutusta. Avosta jatkat suoraan sulkuun keskihalkaisijalle, jossa suoristat. Kun käännät pois, nostat laukan. Laukassa seuraavalle pitkälle sivulle loiva kaari. Kaaren jälkeen lyhyen sivun keskelle laukasta suoraan käyntiin, maksimissaan viisi askelta käyntiä, jonka jälkeen raviin. Sitten tehtävä alkaakin taas alusta voltilla. Ja tarkkana taivutusten kanssa, muista olla kokoajan askel edellä, jotta siirtymiset tehtävästä toiseen ovat sujuvia.”

En ollutkaan pitkään aikaan nähnyt niin notkeaa suomenhevosta, mitä Pääsky oli. Jo alusta asti avo- ja sulkutaivukset olivat sellaisia, että ne voisi saman tien lähteä näyttämään tuomareille kouluradalle. ”Älä hätiköi laukannostoon, vaan nosta laukka rauhassa ja valmistele nosto hyvin. Muista olla myös loivalla kaarella tarkkana, ettei se tarjoa vaihtoa taivutuksen vaihtuessa.” Koska tapani mukaan kuitenkin asioista kuuluu hieman nipottaa, rupesin hieman viilaaman avoja ja sulkuja. ”Päästä siinä avossa vähän ulko-ohjasta ja ratsasta sisäjalalla vähän sisätakajalkaa aktiivisemmaksi. Vähän swungia siihen lisää. Ja kun käännät sulkuun, älä jää vain pyytämään ja pyytämään, vaan pyydät kerran, ja Pääskyn täytyy jatkaa siitä avusta. Kuin vakionopeudensäätimen laittaisit päälle. Huomaatko, näin saatiin siihen jo lähes täydelliseen liikkeeseen vielä vähän lisää potkua?”

Valmennus oli hyvä lopettaa onnistuneisiin taivutuksiin. Ratsukko työskenteli koko valmennuksen ajan todella hyvällä työmoraalilla ja suoriutui kaikesta lähes leikiten. Ainakin itselle valmentajana jäi fiilis, että jokainen osapuoli oli tuntiin oikein tyytyväisen oloinen.

estevalmennus

Olin kuullut Pääskyn olevan hieman arka erikoisesteiden parissa, joten päivän teemana olikin luoda ratsastajan ja ratsun välille luottamusta juurikin näiden erikoisesteiden parissa. Olin tuonut maneesiin muutamia erilaisia lankkuja, laineita, yhden portin, vesimaton ja joukon kirjavia johteita. Radalta löytyi totta kai myös muutama ihan tavallisin puomin varusteltu pysty ja okseri, joiden parissa valmennus voitaisiin aloittaa. Olin varautunut, että vastassani olisi yhtä hyvällä moottorilla varustettu tamma kuin edellisen päivän kouluvalmennuksessa, mutta Pääsky olikin tänään hieman tahmea. "Herättele sitä vähän siirtymisillä sekä askellajien välillä että niiden sisällä." Siirtymisten avulla Pääsky saatiinkin heräteltyä, ja tamman meno alkoi muistuttaa enemmän edellisen päivän touhua. Verryttelyhypyt aloiteltiin ihan tavallisilla pystyillä, joista siirryttiin hyppäämään okseri pari kertaa. Hypyt olivat sujuvia, ja tamma hyppäsi kauniilla pyöreällä kaarella esteiden yli. Verryttelyhyppyjen jälkeen päästiin päivän varsinaisen tehtävän pariin, eli erikoisesteisiin. "Annetaan sen hetki kävellä ja käy kävellen kiertelemässä erikoisesteiden ympärillä. Anna sen rauhassa tutustua niihin, jos se haluaa." Pääsky hiukan epäluuloisena vilkuili esteitä, mutta vaikutti olevan kuitenkin ihan ok niiden suhteen.

Aloitettiin hyppäämällä laine-este ja lankkueste ensimmäisenä. Tuulia oli selkeästi aiemminkin hypännyt erikoisesteitä tamman kanssa, sillä vaikka Pääsky hieman meinasi jarrutella lähestymisessä, sai Tuulia tsempattua sitä hyvin, ja esteestä päästiin hyvällä menestyksellä yli. Ohjeistin ratsukkoa tulemaan radan, joka alkoi ihan tavallisella pystyllä, jonka jälkeen oli erikoisesteet. Ensimmäiset hypyt sujuivat oikein kivasti, kunnes päästiin vesimatolle. Pääsky alkoi jo kaukaa hieman jännittää estettä, jonka seurauksena siihen tulikin kielto. Seuraavalla lähestymisellä Pääsky lähestyi estettä taas hieman epäluuloisesti, mutta hyppäsi kuitenkin yli. "Muista tsempata jokaiselle esteelle ihan loppuun saakka. Tue sitä tosi ystävällisesti, yhtään hyökkäävä asenne saa sitä vaan entistä epäluuloisemmaksi."