Reinhold II

VH17-011-0321  |   KV-II, KTK-II

175cm, musta hannoverori
syntynyt 27.11.2017 (täyttänyt 4-vuotta 27.12.2017)
kasv. Gestüt Lanfer evm
om. maura (VRL-04116), Heidseck Sporthorses
tulee kilpailemaan kouluratsastuksessa tasolla Grand Prix

20.12.2017: KV-II (9 + 4 + 3 + 2 = 18p.)
28.02.2018: KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)

> Kuvagalleria


A little shopping never killed nobody, tai niin uskallan ainakin väittää. Reinhold II oli toinen varsoista, jotka kävin hakemassa Saksasta ollessani vailla täysin uutta verta talliimme. Hyväliikkeinen ori teki vaikutuksen jo pelkän myyntivideon perusteella, ja orin livenä nähdessäni ei tarvinnut miettiä kahta kertaa, lähteekö ori mukaan vai ei. En tiedä miten ihmeessä se sai lempinimen Rampe - välillä sitä enemmän kuvaava olisi Raivo, mutta täytyy nyt pelata näillä korteilla, mitä on annettu.

Kuvagalleria

           
© Bagoniebos

Luonnekuvaus

Ensivaikutelmalta Reinhold vaikutti aralta nuorelta kouluhevosenalulta, mutta itsevarmuuden kasvaessa orin vanhentuessa kuoriutui siitä kovapäinen suoritushevonen. Oman arvonsa tunteva ja tahtonsa läpi haluamansa orin kanssa saadaan harvase päivä vääntää kättä siitä, onko funktion loppuratkaisu minun, vai orin mieleinen. Onneksi näiden skabojen jälkeen ori malttaa ainakin hetken käyttäytyä suhtkoht siivosti, jolloin sen kanssa työskentely on todella mukavaa.

Rampe ei ole mikään suurin hoitotoimenpiteiden fani. Ori on pakko sitoa kiinni hoitotoimenpiteiden ajaksi, jotta sen kanssa vältyltään suurimmilta konflikteilta ja omilta hermoromahduksilta. Se ei millään haluaisi olla paikoillaan, ja välillä tuntuu että se kiemurtelee kuin mato harjatessa karkuun. Kavioita putsatessa ori saa helposti minähän en jalkaani nosta - kohtauksen, ja näin ollen se on myös välillä todella tuskainen kengittää. Vedestä ori ei onneksi sano mitään sen kummempaa, joten on edes yksi asia, josta sen kanssa ei tarvitse vääntää.

Rampe kulkee huomattavasti paremmin kehuilla kuin kepillä. Sen kanssa jos rupeaa tappelemaan jää aivan varmasti toiseksi. Se ei sinäänsä tee mitään tuhmaa, kuten pukittele tai hypi pystyyn, vaan orin huonoin tapa on paikoilleen jähmettyminen ja itsensä kovettaminen. Kun orin kuitenkin saa liikkumaan, on se varsin vaikuttava liikkeiltään. Rampella on näyttävä ravi ja laadukas vahva laukka, joilla pisteet kerätään kotiin. Käyntiohjelmat ovat Rampen heikkous, sillä käynnissä siltä helposti sammuu kaikki energia, mitä ravissa ja laukassa löytyy.

Kilpailupaikalla Rampesta huokuu sen itsevarmuus. Se ei jännitä yhtään mitään, ja onkin jatkuvasti steppailemassa pirteästi joka suuntaan. Kisapaikalla se muuttuu hieman vahvaksi ratsastaa ja käsitellä, ja vaatiikin määrätietoisen käsittelijän turvallisyyssyistä. Radalla Rampe ei voi siettää ratsastajalta yhtään häiriötä, ja vaikka ori onkin vahva täytyy sitä ratsastaa pienin ja herkin avuin, jottei se suutu.

Sukutaulu

i. Reinhold
176cm trn hann
ii. Reinald iii. Rocco IV
iie. Aloisia
ie. Otthild iei. Odilia
iee. Hildgard
e. Evchen
167cm m hann
ei. Emmett eii. Emorio
eie. Tresha
ee. Hanrich eei. Hartman
eee. Charmiara

Sukuselvitys (klikkaa auki)

isä, Reinhold myytiin jo 2-vuotiaana kasvattajaltaan eteenpäin kouluhevosen virkaa toimittamaan. Orin oli määrä toimia nuoren naisen omistuksessa tämän ensimmäisenä omana hevosena lukuisien vuokra- ja ylläpitohevosten jälkeen. Naisella oli kokemusta monenlaisista hevosista, nuoristakin, mutta Reinhold oli jotain aivan uutta. Jo varsana se osoitti vahvasti omaa temperamenttiaan, eikä sen koulutus ollut helppoa. Koulutuksensa aikana ori osoittautui jo melko herkäksi ja helposti nokkiinsa ottavaksi, mutta omistajatar uskoi saavansa orin ruotuun - tukihan häntä koulutuksessa useat ammattilaiset yksityistallilla. Kun kisaura sitten alkoi, eivät ongelmat lopulta olleet hävinneet. Reinhold ja tämän omistaja eivät vain tuntuneet löytävän yhteistä säveltä ja ymmärtävän toisiaan. Sen aikainen omistaja päätti lopulta luovuttaa ja myydä hevosen eteenpäin, jolloin se päätyikin sitten loppuelämänsä kotiin opetushevoseksi. Se myytiin hevosopistolle, jossa useat ammattilaiset alkoivat ratsastaa sitä ja kouluttaa hevosta pidemmälle. Se oli hyvin opettavainen hevonen, joka pääsi lopulta kisaradoillekin parhaimmillaan Intermediate I -luokkiin. Reinhold astui muutamia tammoja ennen varsinaista eläkeuraansa ja nukkui 21-vuotiaana pois sydämen pysähtyessä.

ii. Reinald oli omistajansa suosikkihevosia. Ori on kotoisin alunperin Tanskasta, josta se kuljetettiin Hollantiin vain 4-vuotiaana. Nuorikko ei ollut helpoimmasta päästä luonteensa puolesta, mutta pitkäjänteisellä koulutuksella siitä saatiin isojen ratojen tasainen menestyjä. Reinald kuului yksityishevosia majoittavan tilan omistajan kuuden hevosen laumaan. Ori vetäytyi helposti vähän omiin oloihinsa, mutta tuli kuitenkin lauman orien kanssa hyvin toimeen. Rautias näytti erityisesti tuntemattomille aina vähän hapanta naamaa ja tunsi oman arvonsa vallan hyvin. Se oli kuitenkin ratsastaessa herkkä ja energinen, eikä se pelännyt esiintyä. Se kasvattikin mainettaan kilpailumenestyksensä vuoksi, jonka avulla siitä tuli suhteellisen suosittu jalostusori kisauransa jälkeen. Reinald palkittiin myös kantakirjassa, josta isokokoinen rautias saikin hyvät pisteet. Ori kuoli lopulta ähkyn takia, jonka se sai ollessaan lähes 19-vuotias. Tämän kuolema oli omistajalle iso pala, mutta lukuisat varsat lohduttivat surua.

ie. Otthild oli musta, siro läsipäinen tamma. Se oli melko omalaatuinen tamma, jonka polveutui vähän mitäänsanomattomista hevosista. Otthild oli kylläkin osa Saksalaisen puoliverijalostuksen tulosta - melko tunnetunkin sellaisen, muttei siitä koskaan tullut kovinkaan kuuluisaa. Tamma asui useita vuosia kasvattajallaan, jossa se oli oikeastaan miltei pelkästään jalostuskäytössä. Tämän jälkeen tamma myytiin eteenpäin kouluratsastukseen painottuvalle puoliverisiittolalle, sillä kasvattaja oli lupaillut siittolan omistajalle Otthildistä ihan kelpo ratsua isommillekin radoille pienen koulimisen jälkeen. Otthild ei kuitenkaan vastannut uuden omistajan odotuksia - tamma oli yksinkertaisesti vääränlainen hevonen tälle, eikä hän nähnyt sirossa “tammanrääpäleessä” potentiaalia niin korkealle tasolle, kuin hän itse olisi halunnut. Otthild päätyikin sitten lopulta hevoshuutokauppaan ja sen johdosta pienelle yksityistilalle pääasiassa harrastekäyttöön. Tammalla kilpailtiin satunnaisesti Vaativa A -tasolla ja tuo suoriutui myöskin joistakin yksittäisistä korkeampienkin tasojen liikkeistä. Useiden kotien ja vuosien saatossa tamma oli varttunut suhteellisen kokeneeksi ja iäkkääksi, joten viimeisessä kodissaan se toimi vain kevyessä käytössä. Kiltti, vaikkakin vähän ilkikurinen tamma kävi satunnaisesti myös viereisen ratsastuskoulun ratsastustunneilla, jossa se toimi kokeneempien tunneilla vähän vaativimmissakin tehtävissä, mutta sopi myös aloittelijoiden ratsuksi. Viimeiset vuotensa se kuitenkin sai viettää lähinnä laiduntaen ja silloin tällöin kävelylenkkejä tehden, kunnes tämä kuoli eläinlääkärin toteamaan sydämen pysähdykseen.

emä, Evchen polveutui hienoista kouluhevosista ja siitä tuli juuri niin hieno, kuin siitä oltiin odotettukin. Tosin luonnetta siltä kyllä löytyi senkin edestä - se oli varsinainen tamma, eikä erityisesti maastakäsitellessä yhtä viehkeä, kuin ulkomuotonsa puolesta. Evchen asui samalla tilalla, kuin Reinald - kuuden hevosen laumassa yksityistilalla, jossa se pääsi nauttimaan varsin ylellisistä tiloista. Evchen oli oikeastaan suoraan sanottuna melko rasittava, eikä monikaan tilan työntekijöistä käsitellyt sitä mielellään. Tämän takia omistajan lisäksi vain eräs tallityöntekijä ratsasti tammaa, eikä sen kanssa koskaan todellakaan helppoa ollut. Tamma oli saapunut tilalle 6-vuotiaana hollantilaiselta kasvattajaltaan, joten sillä oli ollut jo valmiiksi suhteellisen hyvä pohja kilpailemiseen. Tamma ylsi liikkeissään aina Grand Prix -tasolle, sillä oikeanlaisen ja tutun ratsastajan kanssa se tuli ulos kuorestaan ja esiintyi mielellään isommillekin yleisöille. Koska Evchen asui pääasiassa kisapainotteisessa kodissa, sillä ei ollut varsinaista jalostusuraa. Tamma kuitenkin varsoi useamman kerran ja näistä varsoista yksi jäikin sen pitkäaikaiselle omistajalleen. Evchenin sydän pysähtyi tuntemattomasta syystä tämän ollessa 22-vuotias.

ei. Emmettistä oli määrä tulla alunperin estehevonen, vaikka sen vanhemmat olivatkin kilpailleet myöskin kouluratsastuksessa. Tummanruunikon, suurikokoisen orin isä oli isojen luokkien kenttähevonen ja emä puolestaan kahden lajin kisaaja esteiden ja kouluratsastuksen parissa. Emmett myytiinkin kasvattajaltaan Saksasta ensin Hollantiin, sillä varsan kouluttaminen esteille ei ollutkaan lähtenyt käyntiin toivottuun tapaan ja tämän uskottiin olevan kiinni kouluttajasta ja myöhemmällä iällä ratsastajasta. Hevonen siirtyikin sitten tuttujen kasvattajien pariin, jossa sillä alettiin parin vuoden päästä kilpailemaan matalissa esteluokissa. Orilla ei kuitenkaan ollut silmää esteille. Se oli jostain syystä aivan liian hidas ja kömpelön oloinen, vaikka se olikin ratsastettavuudeltaan muuten priimaa. Siispä kasvattajan ja silloisen omistajan päätöksestä ori siirrettiin takaisin Saksaan treenattavaksi kouluratsastajalle. Vaikka työ vaatikin vuosia, niin Emmett nähtiin myöhemmin kouluratojen Prix St Georges -luokissa suhteellisen hyvälläkin menestyksellä. Ori oli varsinainen yllättäjä, mutta suvustaan huolimatta se oli osoittanut hevospiireissä niin paljon potentiaaliaan, että sille oli kysyntää jalostuksessakin sen ollessa myöhemmällä iällä tarjolla. Emmett aloitti kisauransa kouluratsastuksen parissa suhteellisen iäkkäänä muihin kilpaileviin hevosiin nähden, ettei sillä kisattu kovin montaa vuotta eläinlääkärin havaittua orilla lieviä jalkavaivoja. Eläkkeellä Emmett kerkesikin olla pari vuotta, ennen kuin se nukkui sitten ikiuneen yleiskunnon huononnuttua.

ee. Hanrich oli rautias, varsin kiltti tamma. Se oli kantakirjaansa nähden säkäkorkeutensa puolesta melko keskitasoa, 165cm hujakoilla. Tamma asui Saksassa, jossa se oltiin alunperinkin suunniteltu jäävänsä kasvattajalleen, mikäli kaikki menisi suunnitelmien mukaan. Ja niinhän ne asiat menivät ja tamma sai aloitti kouluratsun uransa käännyttyään tarpeeksi vanhaksi. Se oli alusta asti hyvän työmoraalin omaava ja kuuliainen hevonen, joka selkeästi halusi miellyttää ratsastajaansa. Se olikin tallilla monen suosikkihevonen, eikä siitä ollut melkeinpä koskaan kellään mitään pahaa sanottavaa. Hanrich aloitti jalostusuransa jo suhteellisen nuorena tilan muiden tammojen tapaan, mutta valitettavasti ura jäi aivan liian lyhyeen. Olihan tamma kääntynyt jo 10-vuotiaaksi kilpaillen jo miltein tavoitetasollaan - Grand Prixissä ja varsoja syntynyt jo kaksi, mutta silti nuoren tamman ura jäi lyhyeen sen sairastuttua. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että kukaan tuskin tajusikaan jonkin olevan vialla. Eläinlääkäri useiden tutkimusten tuloksina löysi tammalta aivokasvaimen ja rautias kuolikin vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun asia oli tullut ilmi. Hanrichin kuolema oli kova paikka monelle ja tapahtuma aiheutti paljon surua koko tilan henkilökunnalle.

Sukuselvityksestä suuri kiitos Hazel!

Jälkeläiset ja astutusinfo

Varsan nimi Syntymäaika Emä Omistaja tähän
t. Dawnfrost Rune 09.05.2018 e. Epona VRL-08368

Kilpailukalenteri

Kilpailee KRJ:n alaisissa kouluratsastuskisoissa. Sijoituksia yhteensä 42 kappaletta.


09012018 - KRJ - Team J&K - GP - 3/24
12012018 - KRJ - Team J&K - GP - 1/25
15012018 - KRJ - Kultahuisku - GP - 4/30
20012018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 3/30
23012018 - KRJ - Kultahuisku - GP - 5/30
23012018 - KRJ - Heidseck Sporthorses - GP - 5/30
24012018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 2/30
28012018 - KRJ - Heidseck Sporthorses - GP - 3/30
01022018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 3/30
06022018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 1/30
08022018 - KRJ - Valenwood - GP - 1/30
09022018 - KRJ - Valenwood - GP - 3/30
09022018 - KRJ - Cliché Baroque - GP - 2/30
10022018 - KRJ - Valenwood - GP - 1/30
11022018 - KRJ - Joyance - GP - 1/30
14022018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 4/30
16022018 - KRJ - Joyance - GP - 4/30
17022018 - KRJ - Joyance - GP - 1/30
17022018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 1/30
17022018 - KRJ - Heidseck Sporthorses - GP - 4/30
21022018 - KRJ - Joyance - GP - 3/30

21022018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 1/30
22022018 - KRJ - Everholt Estate - GP - 1/30
23022018 - KRJ - Joyance - GP - 4/30
24022018 - KRJ - Valenwood - GP - 3/30
06042018 - KRJ - KK Lamoca - GP - 3/30
07042018 - KRJ - Lobrede - GP - 5/50
09042018 - KRJ - Lobrede - GP - 4/50
09042018 - KRJ - KK Lamoca - GP - 3/30
11042018 - KRJ - KK Lamoca - GP - 3/30
13042018 - KRJ - KK Lamoca - GP - 3/30
17042018 - KRJ - Lobrede - GP - 7/50
18042018 - KRJ - Lobrede - GP - 1/50
19042018 - KRJ - Lobrede - GP - 6/50
21042018 - KRJ - Lobrede - GP - 2/50
22042018 - KRJ - Lobrede - GP - 2/50
25042018 - KRJ - Lobrede - GP - 2/50
03052018 - KRJ - Rêve de Haussea - GP - 2/23
07052018 - KRJ - Rêve de Haussea - GP - 2/23
08052018 - KRJ - Rêve de Haussea - GP - 1/23
09052018 - KRJ - Rêve de Haussea - GP - 1/23
10052018 - KRJ - Rêve de Haussea - GP - 3/23


Cup-sijoituksia yhteensä 1 kappale.
28.02.2018 - KRJ Cup - Kuuralehdon hevostila - Int II - 9/104


Näyttelymenestys

14.02.2018 - VSN - Beaumount - RCH 39p. (t. Milja H.)

Päiväkirja ja valmennukset

27.12.2017 - KV-tilaisuus & muita kuulumisia - kirjoittanut omistaja

Reinhold on kotiutunut Heidseckiin hyvin. Alkuun se oli hieman arka, mutta pian sen itsevarmuus kasvoi ihan uusiin sfääreihin ja samasta hiukan arasta kouluhevosenalusta kuoriutui itsevarma nuori ori. Helkkarin kovapäinen se on - muutaman kerran ollaan saatu ihan huolella ottaa vähän skabaa ja säännöllisin väliajoin sitä pitää muistuttaa siitä kuka täällä määrää.

Koska Reinholdissa on kovan luonteen lisäksi paljon laatua, vein sen kouluvarsojen ja -nuorten laatuarvostelutilaisuuteen, jossa se osallistui 2-vuotiaiden luokkaan. Ori palkittiin KV-II palkinnolla ja se sai yhteensä 18 pistettä. Ori käyttäytyi yllättävän siivosti koko tilaisuuden ajan, pirteähän se oli kuin peipponen ja välillä steppaili ja hypähteli miten sattui, mutta pääasiallisesti melko siivosti. Täytyy myöntää, että olin varautunut paljon pahempaan aikaisempien kokemusteni perusteella.

Reinhold on myös otettu sisäänratsastukseen. Sen kanssa täytyy kyllä vääntää ihan kaikesta mahdollisesta - satulasta se ei sanonut mitään, eikä kyllä ratsastajastakaan selästä, vaan enemmän ollaan keskusteltu siitä milloin mennään eteen ja milloin käännytään. Runsaasti kärsivällisyyttä (ja muutama pullo punkkua..) niin eiköhän tästäkin selvitä ja Reinholdista saada kelvon ratsu koulittua jollain aikavälillä. Pysähdyin tänään taas miettimään, että mistä johtuu se, että kerään talliin helposti näitä kovapäisiä yksilöitä joilla on enemmän omia ajatuksia, kuin monella muulla hevosella yhteensä? Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että onhan se sairaan hyvä fiilis, kun ne sitten saa puolelleen ja taistelemaan sun puolesta radalla loppuun asti.


30.11.2017 - valintoja, valintoja - kirjoittanut omistaja

Ensimmäinen checkpoint Saksan ympäriajolla sijoittui Gestüt Lanferille. En ollut käynyt paikassa kertaakaan aiemmin, mutta olin nähnyt siellä olevan muutamia varsoja myynnissä, joten päätin suunnitella reittini niin, että siittola sijoittuisi matkan varrelle. Olin ilmoituksia selatessani nähnyt yhden mielenkiintoisen ilmoituksen mustasta orivarsasta, joka liikkui myyntivideolla näyttävästi. Lisäksi muutama muu ilmoitus oli herättänyt mielenkiintoni, joten avoimin ja innostuinein mielin ajelin kohti määränpäätäni toivoen, että jotain tarttuisi myös mukaan.

Paikalle saapuessani sain lämpimän vastaanoton ja ohjauksen suoraan maneesiin, johon varsat tuotiin yksitellen näytille. Ensimmäisenä esiteltiin ruunikko pienehkö orivarsa, joka oli videolla näyttänyt mielenkiintoiselta, mutta livenä oli vähän vaisu. Sen jälkeen esiteltiin kaksi rautiasta oria ja yksi kimo tamma, joista yksikään ei ollut oikeastaan kiinnostanut minua edes videolla. Niiden jälkeen esiltetiin punaruunikko tamma, joka oli ihan mielenkiintoisen oloinen, mutta joku hieman häiritsi. Näiden jälkeen tuotiin Reinhold, ja sen saapuessa maneesiin olin myyty. Vaikka ori vaikuttikin hiukan kovaluonteiselta ja jopa kurittomalta, teki sen liikkuminen ja yleisolemus syvän vaikutuksen. Kukaan muu varsa ei Rampen jälkeen näyttänyt oikein miltään, joten valinta oli sillä selvä. Pohdin hetken, ottaisinko myös punaruunikon tamman mukaan, mutta siitä pyydettiin mielestäni liian kovaa hintaa enkä vieläkään oikein ollut saanut selvitettyä, mikä siinä häiritsi. Näinollen kaupat sovittiin vain Reinholdista, joka kuljetettaisiin myyntitallin toimesta muutaman viikon kuluttua meille kotiin, sillä heiltä oli muitakin hevosia lähdössä sinne suuntaan lähiaikoina. Näin pystyisin jatkamaan Saksan-kiertuettani rauhassa, eikä Reinholdin tarvitsisi matkustaa turhaan pitkää matkaa.