isä Matchor oli 172 cm korkea punarautias hannoverori, joka kilpaili Saksassa, Belgiassa ja Alankomaissa kouluratsastuksessa Grand Prix -tasolla useita vuosia. Suoraan sanottuna ori ei ollut mitenkään poikkeuksellinen: se pärjäsi kohtalaisesti, oli melko hyvärakenteinen, luonteeltaan kohtuullisen järkevä, mutta oikein mitään mieleenpainuvaa siinä ei ollut. Nuorempana sen ratsukoulutus sujui tavanomaiseen tahtiin, se ei osoittanut poikkeuksellista lahjakkuutta, mutta ei ollut myöskään keskivertoa haastavampi kouluttaa. Matchorin ratsastaja vaihtui muutamaan otteeseen vuosien saatossa, mutta yhdenkään todella ison nimen ratsuksi ori ei koskaan päätynyt. Punarautias lopetti kilpailemisen 19-vuotiaana ja siirtyi täysipäiväisesti jalostusoriksi. Se oli kuitenkin jäänyt sen verran tuntemattomaksi suuren yleisön silmissä, ettei Matchor saanut kovin montaa jälkeläistä ja sille tuodut tammatkin olivat lähes kaikki varsin keskinkertaisia. Periyttäjänä Matchor on kuitenkin tunnustettu erinomaiseksi, sillä sen jälkikasvu on lähes poikkeuksetta oria itseään parempaa. Matchor lopetettiin 24-vuotiaana sen omaan tarhaan jo pidempään jatkuneiden nivelongelmien vuoksi; se oli ontunut jo kuukausia, eikä kipulääke ollut siihen vaikuttanut.

isänisä Morrcrown oli komea punaruunikko hannover, jolla oli korkeutta 174cm. Se syntyi aikanaan kasvattajansa kantatammalle ja sai alusta asti suorastaan hemmottelua osakseen. Orista odotettiin suuria ainakin kasvattajan mittapuulla, ja sen ratsukoulutukseen suhtauduttiinkin vakavasti. Morrcrown oli nopea oppimaan, energinen ja joskus turhankin innokas. Kouluratsuna sen vahvuuksia olivat ehdottomasti erilaiset siirtymiset sekä lisäykset. Punaruunikko koulutettiin aina GP-tasolle asti ja se kilpaili useamman kauden sillä tasolla. Sijoituksia ei siunaantunut kuin jokunen, mutta hevosen kasvattaja ja omistaja oli niihinkin erittäin tyytyväinen. Jälkikasvua ori sai muutamia, mutta periyttäjänä se ei ole juuri vakuuttanut, sillä sen jälkikasvu on hyvin keskinkertaista. Morrcrown sairastui 22-vuotiaana keuhkokuumeeseen ja sen johdosta se lopetettiin yllättävän kirpeänä talvipäivänä. Tämä oli orin omistajalle musertava hetki ja pian sen jälkeen hän luopui muistakin hevosistaan.

isänemä Fahenstar ei elämänsä aikana pahemmin kotitallilta poistunut. Se oli 167cm korkea tummanpunarautias hannover, koulutettu suunnilleen Helppo A -tasoisiin tehtäviin ja vietti isoimman osan ajasta suurella laitumella muutaman muun tamman kanssa. Fahenstar jatkoi emänsä jalanjäljissä siitostammaksi ja maastohevoseksi, missä roolissa se olikin aivan erinomainen. Vaikka tamma tulee hyvästä suvusta, se itse oli hyvin vaatimattoman näköinen ja jopa suorastaan pieniliikkeinen. Emänä se oli kuitenkin aivan omaa luokkaansa: suojeleva, kannustava ja huolehtivainen, kuitenkin niin että ihmiset saivat varsoja aina ongelmitta käsitellä. Ei olekaan ihme, että Fahenstar sai elämänsä aikana kymmenen varsaa, joista kaikki kolme tammavarsaa jäivät jatkamaan siitostamman eloa kasvattajalleen. Raudikko lopetettiin sen ollessa 25-vuotias hammas- ja nivelongelmien vuoksi. Se oli saanut viimeisen varsansa 23-vuotiaana ja sen jälkeen toiminut oloneuvoksena ja sen vointi oli tasaiseen tahtiin heikentynyt.

emä Ritzfield ’H oli äärimmäisen kilttiluonteinen ja rauhallinen hannovertamma, jolla oli korkeutta 168cm. Väriltään tamma oli ruunikko ilman merkkejä. Se syntyi pieneen siittolaan, joka kasvatti koulupuoliverisiä Saksassa. Siittolan omistaja, Heinrich Hoff, on tunnettu suoraviivaisesta ja nopeatempoisesta kasvatuksesta ja koulutuksesta, ja sellaisen alun elämälleen Ritzfielkin sai. Se vieroitettiin jo neljän kuukauden ikäisenä ja ratsastaja sillä oli selässään ensimmäistä kertaa 2-vuotiaana. Kaikesta tästä huolimatta siitä kasvoi järkevä tamma, joka koulutettiin Vaativa B -tasolle ja se kilpaili jokusen kauden kansallisella tasolla saavuttaen niin sijoituksia kuin voittojakin. Myöhemmin tamma siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön ja se saikin seitsemän laadukasta jälkeläistä. Kaikki sen jälkeläiset ovat osoittaneet kykyjä kouluradoilla, osa aina Grand Prix -tasolla asti. Ritzfield ’H eli 22-vuotiaaksi asti ollen koko elämänsä kasvattajansa omistuksessa. Se lopetettiin lopulta kaihin vuoksi, sillä viimeisinä viikkoina tamma ei enää nähnyt juuri mitään ja siitä oli tullut kovin säikky.

emänisä Ritzefarld oli tunnettu saksalainen kilpa- ja siitosori, jonka nimi tunnistettiin muuallakin Keski-Euroopassa. 176-senttinen ori aloitti kilpailemisen nuorena ja nousu Grand Prix -luokkiin jo 8-vuotiaana, mitä pidettiin todella poikkeuksellisena. Orin huippuvuodet sijoittuvat ajalle, jolloin se oli 11-14-vuotias: punaruunikon ratsastaja oli vaihtunut hieman ennen, ja yhteistyö uuden ratsastajan kanssa lähti nousukiitoon välittömästi. Sijoituksia ropisi useita ympäri Eurooppaa ja ratsukon parhaaksi meriitiksi jäi EM-kilpailuiden voitto kaksi kertaa peräkkäin. Harmillisesti Ritzefarldin kilpailu-ura katkesi sen täytettyä 15 vuotta ja loukkaannuttua kuljetuksessa. Tämän vuoksi se siirtyi kokonaan jalostuskäyttöön ja olikin todella suosittu. Yhä edelleen se on tuttu nimi kaikkialla Euroopassa hannoverien sukutauluissa. Periyttäjänä Ritzefarld menestyi myös, sillä sen jälkikasvusta löytyy niin kantakirjapalkittuja yksilöitä kuin myös kilpahevosia. Ollessaan 27-vuotias Ritzefarld liukastui sateen jälkeen tallipihalla ja sen selkä vahingoittui pahasti. Tämän vuoksi ori päätettiin lopettaa ja se haudattiin omistajansa puutarhan perälle.

emänemä Diedra ’H oli kasvattajansa ensimmäinen varsa, joten sen tulevaisuus oli pitkälti määrätty jo ennalta. Vaaleanruunikko tamma ratsukoulutettiin nuorena ja se kilpailikin jonkin verran Vaativa A -tasolla sijoittuen joitakin kertoja. Pidemmälle Diedralla ei rahkeita juuri ollut, sillä se oli melko pieni (161cm), suorastaan vaatimattoman näköinen sekä hieman arka. 9-vuotiaana tamma siirrettiinkin kilpakentiltä jalostuskäyttöön ja siitostammana se olikin erinomainen. Tamma hoiti kaikki varsomiset itse ongelmitta, huolehti varsoistaan todella tarkasti ja tiinehtyi helposti vuosi toisensa jälkeen. Kaiken kaikkiaan se saikin 11 varsaa, joista kuusi tammaa ja viisi oria. Varsat ovat kaikki suhteellisen tasalaatuisia, vaikka käytettyjen orien laatu vaihtelikin rajusti. Vain kaksi tamman varsoista on kuitenkin menestynyt isommin kouluratsastuskilpailuissa, muut ovat päätyneet joko siitostammoiksi tai paremmiksi harrastehevosiksi jo nuorena. Diedra ’H toimi pitkälle vanhuuteen asti siitostammana, mutta valitettavasti kuoli viimeisen varsan synnytyksessä 23-vuotiaana menetettyään runsaasti verta.